Minä uskon vaikuttamiseen.
Oli sitten kyse yrityksen liiketoiminnallisista linjauksista, strategiasta, myynnistä, markkinoinnista tai vaikka työnantajamielikuvan luomisesta – kaikessa on lopulta kyse vaikuttamisesta. Johtaminenkin on viime kädessä vaikuttamista. Ilman vaikuttamissuunnitelmaa yrityksen johtavista ajatuksista tulee kuin komea kelopuu, jonka elokuvamaisin efektein kaatuu metsässä, mutta jonka viimeistä matkaa ei kukaan ole todistamassa. Ilman vaikuttamissuunnitelmaa johtoryhmän intoa ja hikeä puhkuvat strategialeirit jäävät kaikumaan Vierumäen halleihin. Tämä on yrityksen suurimman potentiaalin ja ylivoimatekijän hukkaan heittämistä.
Jotta vaikuttaminen onnistuisi, on ensin päästettävä irti pinttyneistä uskomuksista ja kulttuurisesta taakasta, jota tottumuksesta kannamme mukanamme. Ensinnäkin: lähtökohtaisesti ketään ei kiinnosta. Liian usein vaikuttaminen lähtee siitä uskomuksesta, että kaikkia vaikuttamisen kohteena olevia kiinnostaa juuri nyt, juuri tällä hetkellä, yhtä polttavasti kuin meitä tämä oma asiamme, jolla lähestymme. Ei kiinnosta. Eikä varsinkaan, jos puhumme konsultin, kauppiaan, tai markkinointipäällikön kielellä ja keinomme ovat 90-luvulta.
Se toimija, joka ymmärtää vaikuttamisen haasteet hapuilee intuitiivisesti yrityksensä medioittamista. Sillä tässä ajassa ja halutessaan jokainen yritys voi olla media. Medioittaminen kasvollistaa ja inhimillistää yrityksen, sekä rohkeasti toteutettuna synnyttää keskustelua. Yrityksen oma media jalostaa sisäistä kulttuuria, synnyttää vuoropuhelua ja auttaa uusien yleisöjen tavoittamisessa. Kun keskustelua lähdetään aktiivisella otteella synnyttämään ja ohjaamaan, asiakastyytyväisyys paranee ja kysyntä lisääntyy. Vaikuttamisen haasteet kääntyvät ylivoimaiseksi kilpailueduksi ja keskusteluteemojen dominointiin.
Intohimonani on auttaa yrityksiä vaikuttavuuden maksimoinnissa ja toimintakyvyn parantamisessa tässä ajassa.